Onko olemassaoloa kuoleman jälkeen?

Onko olemassaoloa kuolemanjälkeen? Ateistin mielestä ei ole. Siksi hänen koko toivonsa keskittyy tämänpuoleiseen elämään. Usein väitettä perusetellaan myös sillä, että kukaan ei ole palannut kertomaan, miten asia on. Kuitenkin inhimillinen historiamme pitää sisällään monia tällaisia kokemuksia, joissa esimerkiksi sydänpotilaan elvytyksessä tuo raja on hetkellisesti ylitetty. Kokemuksissa esiintyy monia yhteneviä seikkoja. Useimiten ihmiset unohtavat pian elvytyksen jälkeen kokemansa ja jatkavat elämäänsä.

Oman unohtumattoman kokemuksensa jakaa ateistisen käsityksen omaksunut lukion opettaja Howard Storm, joka 38-vuotiaana ylitti tuon rajan. Tehdessään matkaa Euroopan ympäri yhdessä oppilaidensa ja vaimonsa kanssa, hän Pariisissa ollessaan sairastui vakavasti. Hänellä oli pohjukkaisuolessa reikä, joka aiheutti äkillisen kivun ja yhteydenoton hätänumeroon. Yleisessä sairaalassa ei häntä voitu kuitenkaan auttaa. Hän tarvitsi kirurgista hoitoa, jota ei ollut sillä hetkellä saatavilla. Ainoa asia, joka piti häntä hengissä, oli voimakas kuoleman pelko. Toiveen nopeasta leikkauksesta hiipuessa kaiken loppumisen pelko alkoi tuntua vähemmän pelottavalta kuin ajatus kivuliaan olemassaolon jatkamisesta. Hyvästeltyään vaimonsa hän valmistautui kuolemaan.

Howard antoi itsensä vaipua tajuttomuuteen. Hetkenperästä hän oli täysin tajuissaan jälleen ja huomasi seisovansa sängynvieressä ruumiinsa ulkopuolella. Hän yritti puhua vaimolleen, joka ei enään kuullut häntä. Howard kiihtyi yrittäessään sisäistää tapahtumaa. Ateistina ajatus kuolemisesta herätti hänessä voimaksta torjuntaa.

Sitten hän kuuli ihmisten kutsuvan häntä hellällä äänellä. Seurattuaan ääniä oviaukolle hän näki käytävällä muita ihmisiä, jotka kutsuivat häntä mukaan. Hän tahtoi tietää, olivatko ihmiset lääkäreitä, jotka tulivat noutamaan häntä leikkaukseen. He sanoivat tietävänsä ja ymmärtävänsä ja kehoittivat Howardia seuraamaan. He poistuvat selvästä ja kirkkaasta huoneesta ja lähtivät kulkemaan himeää ja epäselvää käytävää, jossa ei ollut aikaa. Käytävä kävi pimeämmäksi, ja alkujaan makeilevat ihmiset alkuivat kääntyä yhä avoimemmin vihamieliseksi hangoittelevaa Howardia kohtaan. Täydellisessä pimeydessä Howard joutui täydellisen kauhun valtaan. Hän kieltäytyi seuraamasta vihamielisiä ihmisiä yhtään pidemmälle. Sitten alkoi likainen taistelu, jossa Howard kärsi ihmisjoukon käsissä, jonka tarkoituksena oli tuottaa kipua. Se tuotti heille nautintoa ja tyydytystä- ja Howardin on vaikea edes puhua tästä osuudesta.Fyysistä kipua pahempaa oli henkinen kipu, joka aiheutti syvää arvottomuuden tunnetta.

Hän kuuli kehoituksen rukoilla Jumalaa, mutta kieltätyi sanoen, ettei usko Jumalaan. 20- vuoden jälkeen hän ei voinut muistaa ulkoa yhtään rukousta, joita hän oli kuullut lapsena pyhäkoulussa ja kirkossa. Ympäröivät ihmiset reagoivat voimakkaasti, joka kerta, kun Howard mainitsi Jumalan. Se toimi kuin kiehuva vesi heidän ylleen. Parkuvat ja rienaavat ihmiset eivät voineet sietää Howardia lähellään ja pakenivat. Howard jäi "ikuisuudeksi" makaamaan yksin ja ajattelemaan kohtaloaan. Hän tuli loppupäätelmään, että hän oli elänyt koko elämänsä itsekkäästi. Hän oli ollut itse oma jumalansa. Ja häntä riivanneet ihmiset olivat hänen kaltaisiaan, jotka olivat ohittaneet elämässään "sen". Syyn, minkä vuoksi synnymme ja elämme elämämme. Nyt he olivat maailmassa, jossa jäljellä oli enää itsekkyys ja julmuus, jossa he olivat tuomittuja palvelemaan näitä voimia ikuisesti. Howard tunsi ansainneensa kohtalonsa ja se tuotti hänelle suunnatonta tuskaa.

Kaiken keskellä nousee muisto lapsuudesta, jossa Howard istuu pyhäkoulussa laulamassa "Jeesus mua rakastaa". Tuohon aikaan hän tunsi olleensa nuori ja viaton ja uskoneensa hyvään. Hän halusi tuon kadonneen ajan palaavan. Hän huusi Jeesusta pelastamaan hänet pimeydestä. Yliluonnollinen kirkkaus ympäröi hänet ja Hän alkoi nostaa Howardia syliinsä, niin kuin isä poikaansa tai äiti tytärtään. Howard näki itsensä haavoitettuna, palaneena ja likaisena raatona. Hetkessä hänestä tuli terve.

Howard pitää tätä kohtaa tärkeinpänä ja on turhautunut, kun ei kykene kertomaan siitä paremmin. Se on parasta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Koko elämän tarkoitus on oppia tuntemaan tuo rakkaus. "Minä käperryn kuin vauva, onnesta", kertoo Howard. Helpotus, joka seuraa kadotettuna olemista ja nyt kokemusta löydettynä olemisesta, olla kuollut ja sitten herätetty henkiin oli sanoinkuvaamaton.

Howard koki ettei hän ole Jeesuksen rakkauden arvoinen, mutta hänelle näytettiin hänen elämänsä kohdat, jolloin hän on tehnyt hyvää, ollut rakastava lähimmäinen. Nuo hetket tekivät Jeesuksen, enkelit ja Jumalan iloiseksi. Hetket, joina Howard oli ollut manipuloiva ja itsekäs surettivat heitä.  

Pähkinänkuoressa Howardin -ja meidän kaikkien olemassaolon tarkoitus- on rakastaa Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme.

Hänen oli palattava maailmaan, mikä oli pettymys Taivaan rinnalla. Howardin aika oli vielä tulla takaisin ja koettaa elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jos hän rukoilisi ja tunnustaisi syntinsä Jumalalle, antaisi kaikki huolensa ja unelmansa Jumalalle, kokisi hän hetkiä maailmassa, jolloin Jeesus ja enkelit olisivat hänen vierellään.

Kokemuksen jälkeen hoitaja palasi Howardin sairaalahuoneeseen kertomaan hyvät uutiset kirurgista, joka olisi nyt valmis leikakamaan hänet. Howard uskoo saaneensa tämän kokemuksen Jumalalta siitä syystä, että hänen tulisi jakaa se jonkun kanssa. Ollakseen avuksi jollekulle toiselle.

Uudessa testamentissa kerrotaan myös kokemuksia rajan toiselta puolen esim. Lasaruksen tarina tai leskiäidin ja nuorukaisen kertomus (Luukas 7.). Silti Raamattu suhtautuu skeptisesti siihen, että ihmiset tekisivät näiden todistusten pohjalta parannusta elämässään:

"'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'" (Luukas 16)

Meillä on olemassa todistuksia rajan tuoltapuolen, mutta mitä teemme niiden kanssa? Ehkä ne ihmiset tekevät  sittenkin viisaammin, jotka ottavat huomioon se vaihtoehdon, että elämää on, myös kuoleman jälkeen.

Howardin tarinan voit katsoa linkistä: