*

Nokialainen avautuu Jaan tuntoja kristityn todellisuudesta

Kuka kommentoi ja miksi

Olen mukana yliopiston Media Analysis–kurssilla. Tänään puhuimme blogimaailmasta ja ystävä esitti minulle kriittisen kysymyksen: "Kuka edes viitsii lukea blogien kommentteja?" Vastasin, että minä luen – ainakin toisinaan. Vähemmän viimeaikoina, koska opinnot pitävät kiireisenä. Jotenkin tunsin oloni noloksi tunnustuksestani – vakka en tiedä miksi pitäsi. Mitä hämärää on blogikommenteissa? Tiedän, että niissä on usein kärjekkäitä mielipiteitä - vastakohdat herättävät tunteita. Mutta opiskelija penäsi minulta: "Miksi?"

Hyvä kysymys! Se sai mut ajattelemaan miksi luen ja mitä luen. Vieraalla kielellä argumentointi on kehitysaluettani, joten vastasin lyhyesti ja välttelevästi sen olevan minulle viihdettä. On se muutakin, vaikka en ole ehtinyt syvällisesti aprikoimaan, mitä kaikkea. Ehkä se on myös yhteiskunnallista halua osallistua ja seurata mitä ajassa virtaa. Mitä ihmiset puuhaa ja ajattelee. Millaisia ajankohtaisia keskusteluja tänään käydään meillä ja muualla. Mitä siellä, jossa itse harvoin tai en koskaan liikun, puhutaan ja puuhataan. Voiko tätä kutsua tiedostamiseksi, haluksi oppia jotakin uutta ja rikkoa oma tavanomainen ajatuskuplansa?

Nykyajan "Hyvän ja pahan tiedon puu" tämä some-maailma on ja olen haukannut omenasta palasen. En tiedä, millainen vaikutus sillä minuun on, mutta se ei ole minun koko maailmani. Maailma on pieni kylä, joku väittää. Kyllä se on kutistuva sellainen. Viikonloppuna pistäydyin Tanskassa ja sielläkin oli Kööpenhaminassa vähän säpinää. Lentokentällä varoiteltiin jättämästä laukkuja yksin mihinkään - enkä jättänyt. En kaipaa attackeja, ja koetin olla puhumatta pommeista lentokoneessa. Turvallisuusasiat olivat siellä esillä. Eräs ystäväni jutteli paikallisen kanssa, joka oli tanskalaisena jo väsynyt vastaamaan Charlie Hebdo-kysymykseen. – Eikö tätä yhtä pientä virhettä voitaisi jo unohtaa ja antaa tanskalaisten jatkaa elämäänsä, hän kyseli. Olen samaa mieltä.Tanskalaiset tekevät varmasti osansa maahantulijoiden asuttamisessa. Suomalaisena naisena en lähtisi paikalliseen yöelämään heti uudelleen. Sen verran kiusallista on se huomion määrä, mitä pohjoismainen nainen siellä sai. Huolimatta, että olimme monet keski-ikää lähestyviä ja perheellisiä vaimoja - ei mitään miestä etsiviä sinkkuja. En oikein tiedä, millaista on olla 20-vuotias tyttö tai poika, enkä ehkä edes haluaisi tietää. Joka puolelta tulvii uusia vaikutteita ja sosiaalista kontktia. Pohjoismainen ihminen nauttii ehkä rauhastaan ja haluaa, että häntä lähestytään etäältä ja vähän varoen noin pääpiirteissään.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä lukija ajattelet blogien kommenttiosuuksista. Onko ne tarpeellisia? Pitäisikö kaikki kommentointi kieltää turhana ajanhukkana? Ovatko ne viihdettä vai yhteiskunnallista vaikuttamista? Onko ne tappelupakareiden pelipaikkoja? Ketä kiinnostaa ja mitä sinä ajattelet? Miksi niitä juttuja jaetaan eteenpäin Somessa? Kommentoi vapaasti! 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (44 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kommentointi eli keskustelu on blogeissa ihan parasta. Siis silloin, kun keskustelu on omilla nimillä tapahtuvaa ja keskustelijat noudattavat palvelun sääntöjä (täällä Uuden Suomen keskusteluohjeet: https://oma.uusisuomi.fi/keskusteluohje).

Toisinaan on hyvin virkistävää lukea kommenteista ajatuksia, jotka eivät olisi koskaan juolahtaneet omaan mieleen. Joskus tosin tulee mieleen jotain keskustelua lukiessaan, että onkohan kommentoija lukenut itse blogikirjoitusta laisinkaan.

PS. Tätä en tekstissäsi oikein ymmärrä: "Eräs ystäväni jutteli paikallisen kanssa, joka oli tanskalaisena jo väsynyt vastaamaan Charlie Hebdo-kysymykseen". Onko tässä tarkoitus puhua tämän alkuvuoden traagisesta tapahtumasta Pariisissa vai vuonna 2005 Tanskasta alkaneesta pilapiirrosjupakasta?

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Ymmärsin, että keskustelivat Tanskassa pilakuvasta nousseesta ikävästi päättyneestä tapauksesta. Nyt se on tietysti jälleen ajankohtainen Pariisin tapahtumien vuoksi. Arka aihe!

Hyvä muuten, että muistutat noista säännöistä. Harvoin tulee luettua niitä ja luulenpa, ettei kertaus ole turhaa monelle muullekaan. Arvostan iloista, mutta älykästä keskustelua, jossa edes pyritään kunnioittamaan kanssa keskustelijoita.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

En oikein ymmärrä, miten tanskalaiset voisivat olla "väsyneitä vastaamaan Charlie Hebdo -kysymykseen".

Annan vihjeen, että Tanskassa syntyi kohu vuonna 2005 Jyllands-Posten-lehden julkaisemista pilakuvista. Charlie Hebdo -lehden toimitus sijaitsee Pariisissa, jonne tehtiin isku tämän vuoden tammikuussa.

Niillä ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, paitsi että molemmissa oli kyse Muhammed-pilakuvista, mutta siis eri maissa, Tanskassa ja Ranskassa. Charlie Hebdon iskut (vuonna 2011 ja 2015) kyllä osin aiheutuivat myös siitä, että olivat julkaisseet myös tanskalaiset pilakuvat, vaikkakin jälkimmäinen isku ilmeisesti kohdistui ennemmin lehden omaan tuotantoon.

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola Vastaus kommenttiin #12

Tähän tarvittais ehkä jonkun Tanskalaisen mielipide, mutta kun eivät lue meijän kielisiä blogeja. Ollaan vähän kuin ulkopuolisia siinä mielessä.

Mistä meidät suomalaiset tunnetaan maailmalla tätä nykyä? Onkohan joku joutunut vastaamaan, että miksi meillä on viime aikoina alettu ihailemaan ku-klux klaania? Toivottavasti ei. Media osaltaan luo kuvaa maista, eikä se kuva ole välttämättä 1:1 totuuden kanssa. Skuupit vain jäävät mieliin, vai mitä?

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola Vastaus kommenttiin #12
Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Joskus tosin tulee mieleen jotain keskustelua lukiessaan, että onkohan kommentoija lukenut itse blogikirjoitusta laisinkaan."

- Ei (en) läheskään aina. Helpointa on silloin, kun blogiteksti on otsikoitu kysymyksellä, nimenomaan kysymysmerkillä varustettuna. Olen vanhan liiton miehiä, joiden mielestä otsikkona ei yksinkertaisesti voi olla kysymys.

Jos siis bloggaaja otsikoi "Nouseeko SDP suurimmaksi?", vastaan yhdellä sanalla, ja siirryn seuraavaan kirjoitukseen.

Minusta tuntuu usein, ettei minulla ole mitään sanottavaa, mutta kun lukaisen muutaman blogikirjoituksen, olen hetkessä toista mieltä!

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Usein itse blogikirjoituksissa ei juuri ole päätä eikä häntää, mutta kommenttiosista voi sitten löytyä paljon laajempaa syvällisempää analyysiä siitä ilmiöstä, jota kirjoitus osaltaan edustaa. Pikaisesti vilkaisten näyttäisi, että tämä pätee tämän blogistin kirjoituksiin erityisen hyvin, mistä syystä hyvin ymmärrän kommentoinnin tarpeen kyseenalaistamisen.

Tietenkin blogikirjoituksia voisi kommentoida toisessa kirjoituksessa, mutta kynnys sellaisen kirjoittamiseen on usein korkeammalla, kun pitäisi käsitellä aihetta vähän laajemmin.

Kommenttiosiossa on myös myös tärkeää keskustelunaiheiden ryhmittely – kommentit muodostavat hierarkkisen argumenttisäikeen, jonka rakenteen hahmottaminen on huomattavasti helpompaa kuin irrallisten kirjoitusten osalta olisi.

Sinällään Puheenvuoron erikoisuus on, että blogikirjoituksesta lähtevät säikeet elävät vain suurin piirtein päivän verran. Vanhoissa kunnon USENET-keskusteluissa säikeet saattoivat elää kuukausia tai jopa vuosia. Ehkä tämä on hyvä, sikäli että saadaan uusia aloitusnäkökulmia, mutta toisaalta yhteys koko keskustelunaiheeseen alkaa uudestaan joka päivä. Tägien pohjalta järjestelmä kyllä yhdistää kirjoituksen aiempiin kirjoituksiin "Puheenaiheeseen liittyvää"-kohdassa, vaikkakin aika löyhästi.

Kommenttiosioiden keskustelut usein myös johtavat kahdenkeskisiin keskusteluihin, jotka ehkä auttavat tutustumaan toisiin kirjoittajiin paremmin. Mieleeni tulee eräs keskustelu sienestämisestä ja sienioppaista.

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Hyviä pointteja noista säikeistä. Toiset osaa tuon argumentoinnin taidon ja taitavaa argumentointia on miellyttävä seurata.

Minun juttuni voivat todellakin olla höttöä. :) Vakavammat artikkelit teen sitten opiskelun puitteissa. Kiinnostaisi tietää, johtuuko kirjoittajan kritiikki puoluekannastani, teologian opinnoistani vai siitä että juttuni ärsyttävät ylipäänsä jollakin tavalla?

Luennolla lehtori mainitsi suomalaisen tutkimuksen, jonka mukaan blogien kommenttipalstoja voivat pyörittää muutamat henkilöt, jotka kirjautuvat välillä jopa useilla nimillä. Mistähän se kertoo?

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Suosittelen niissä teologian opinnoissa erityisesti eksegetiikan kursseja. Kuulemma varsin näköaloja avartavia, jos nyt jollain lailla yrittää ymmärtää asiaa.

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola Vastaus kommenttiin #36

Kyllä näin on. Olen VT:n kandidaatti.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Minä ainakin luen säännöllisesti Puheenvuoron kiinnostavia blogeja ja niissä olevia kommentteja. Koska kommenteissa voi tulla monenlaisia näkökulmia, mitä ei ole tullut itsellekään mieleen ja avartaa vähän ajatusmaailmaani suuremmaksi.

Kieltämällä kommenttiosuudet aiheutetaan kanssalukijoille mielipahaa, kun olisi jotain annettavaa mutta mitä kanavia pitkin voi tuoda mielipiteensä/tietonsa/lähteitä kyseiselle blogistille/toimittajalle. Koska niiden joukossa voi olla hyvinkin asiaan perehtynyt kommentoija, joka osaa argumentoida ja antaa lähdelinkkejä. Lukijoille tulee mukavampi olla, että blogisti myös kerkiää joskus vastailemaan ja jää mielikuva, esim.: On kuin keskustelisi kasvotusten jossakin. Olkapäitä kohottamalla ja ohi kävelemällä jättäen vastaamatta on kuin ei välittäisi lainkaan.

Hyvä esimerkki on YLE, puoluesivustot, nettilehdet, yms. ketkä eivät anna kommentoida. Osassa niissä on olemassa kommentointimahdollisuus, mutta niissä voi olla ennakkotarkastus ja ehkä ei koskaan julkaistakaan tai jälkitarkastuksessa poistetaankin hyvin perusteltuja ja asiallisia kommentteja.

Oma lukunsa on tietysti ne ala-arvoiset kommentit mutta niissä pitäisi olla juuri sen kommentin tekijällä vastuu kirjoittamisestaan eikä vain ylläpitäjällä. Foorumeissa on sellainen käytäntö jo yli vuosikymmentä vuotta sitten ennen kuin nettilehdet oli edes tulleet mukaan tai tehneet kommenttiosioita. Siksi pidän joitakin lehtien päätöksiä tekopyhinä sulkea kommenttiosiot tiettyjä aiheita varten, kun luullaan olevan parempia keskustelun asiantuntijoita. Ottaisivat mallia foorumeiden sääntöjä ja käytäntöjä netissä vilkaisemalla. Nämä foorumit ovat paljon pidempään kehitelleet ja tietävät mitä tehdä ongelmatapauksien kanssa.

Tämä Puheenvuoro on siitä hyvä, koska täällä löytyy hyviä aiheita ja fiksuja kirjoittajia. Käytän muutamia foorumeita samoista syistä. Niissä mukavimmat asiat ovat lähdelinkit, mitä on hyvä tarkastaa ja lukea sieltäkin kommentteja.

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Kiva lukea näitä mielipiteitä tosiaan! Moderointi taidetaan nykyisin nähdä turhana kulueränä - lehdet säästää ja sulkevat kommentoinnin. Minusta täällä on fiksua se, että pitää esiintyä omalla nimellä ja yleensä naamalla. Se vähentää riman alituksia ja lisää tervettä itsesensuuria. En mielelläni keskustele anonyymien kanssa, jotka huutelevat nimimerkkien takaa. Lähdelinkit voi olla hyödyllisiä parhaimmillaan.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Kommentoija Rantakivi on hyvä esimerkki hyvästä kommentoijasta. Aina mielekästä sanottavaa ja harvoin henkilöön menevää. Tosin mielipiteeni on biasoitu, koska olen yleensa samaa mieltä...
...joka johdattaa siihen väittämään, että Usarin mielenkiintoisimmat kommentoijat ovat ehkä kenties aavistuksenomaisesti sittenkin niitä, joiden kanssa on eri mieltä, mutta joiden kommentit väistämättä tulee luettua sanasta sanaan. Heille suuri kiitos arvokkaasta mahdollisuudesta laajentaa omaa ymmärrystä kaikkeudestamme ympärillämme ja siitä mitä me oikeastaan lopulta olemme.

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Näinhän se on. Eero Huovinen sanoi Saarnan teologia luennolla, että usein me ihmiset pidetään niitä fiksuina, jotka on kanssamme samaa mieltä. Mutta oishan se maailma tylsähkö, jossa ainoastaan nyökyteltäisiin, vai mitä? Kristillinen opin muodostus alkoi aikoinaan siitä, että usko levisi uusille alueille, jossa se joutui haastetuksi. Uudet kulttuurit haastaa meitä ja panee meidät ajattelemaan, miksi me näin ajatellaan. Perimmäisiä kysymyksiä ja argumentteja syntyy vuorovaikutuksessa. Dialogi on tarpeellista.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Minä en edes lue blogeja, joissa ei ole kommentointimahdollisuutta, tai niitä, joissa blogisti ennalta valitsee mitkä kommentit julkaisee. Minulle blogit ovat ns. aloituksia, joihin kirjoittaja laittaa oman näkökulmansa ja siitä sitten jatketaan yhdessä.

Koska kenenkään ei ole pakko eläissään lukea yhtään blogia, niin mielestäni nämä kirjoitukset ovat vuorovaikutteista asiaviihdettä, joista joskus parhaimmillaan saa virikettä ajattelulle toisissa kuplissa/luokissa/viiteryhmissä oleilevilta tyypeiltä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tuosta sain itse ajattelun aihetta. Tein sarjakuvan viimeiseen bloggaukseeni. Siihenhän on hankala vastata. Ehkä sarjakuvat eivät kuulukaan tällaiselle alustalle, jossa kommentointi on keskeinen toiminta. Tai sarjakuvan postaajan olisi myös sanoitettava sarjakuvan sisältö.

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Sarjakuvat näyttävät olevan hiukan arveluttava keino viestiä nykyisessä asenneilmastossa. Sun kuitenkin kannattaa jatkaa - kaikkea ei tosiaan ymmärrä pelkistä kuvista tai ne voi lukea väärin, (voiko?)
Tailijoilla on taitelijoiden ilmaisuvapaus, ja mitä kuulin viimeisimmästä Kiasma näyttelystä, ideana kaiketi usein onkin rikkoa jonkinlaisia tabuja tai ikoneita. Apple merkin hautuumaa ei lienee loukkaa ketään, tai sitten senkin toki voi nähdä vihapuheena ja viedä juttu oikeuteen.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Aloitteleva sarjakuvapiirtäjä jatkaa vaan! :) Eihän sitä koskaan tiedä mikä saa kommentoijat innostumaan. Itse, kun luin, tai paremminkin katsoin blogisi silloin pari päivää sitten, tulin ajatelleeksi, että pitäisköhän itsekin alkaa aloittelevaksi sarjakuvapiirtäjäksi :)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #10

Kiitos Birgitta. Kuvasysteemi näissä blogeissa luo oikotien sarjakuvan maailmaan kun ei tarvitse sommitella sivua. Sinun vuorosi. : )

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@7. Sini.

Uusi Suomi on luvannut tuoda jossain vaiheessa keskustelualustaan uudenlaisia muutoksia kirjoitusalustaan, missä kuvia voisi ympätä sinne tekstien väliin eikä vain sinne oikealle puolelle kuvasarakkeisiin. Nämä vaan vaativat testauksia ennenkuin voidaan leiskauttaa muutokset noin vain.

Sarjakuvasi tuotti hieman miettimistä, mutta ymmärsin. Se on vähän kuin Pertti Jarlan Fingerpori, mitä osa eivät ymmärrä mutta osa ymmärtää.

Jatka vain tekemistä, minullakin oli kirjoituksessa haparoiva alku mutta kyllä luonnistui myöhemmin hyvin kirjoittajana. Mielikirjoituksiani on tehdä härskejä ja tajuntaa ylittäviä huumoria.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila Vastaus kommenttiin #20

Itse en näe kuvien käytössä suurempaa ongelmaa, muutama viimeinen postaukseni pohjaa nimenomaan kuvamateriaalien käyttöön; merkittävin puute on ehkä se etten saa aina asemoitua kuvaa haluamallani tavalla. Videoitakin on saanut teksteihin upotettua.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #20

Kiitos Topi. Olisi tosi kivaa voida upottaa kuvia tekstin sekaan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Sini, jos käyt tsekkaamassa Kalevan nettisivuila Jari Elsilän pilapiirroksina niin huomaat että ruutujakin kommentoidaan (mielestäni kyllä liiankin vihamieliseen/kiihottavaan sävyyn). Täytyykin muuten käydä tsekkaamassa tuo strippisi.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Sini, saattaisiko kommentointi innokkuuteen vaikuttaa ihmisille asettamasi estot?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #24

Anteeksi että vastaus kesti. Avasin sinulle kommentoinnin, sinähän olet monipuolinen keskustelija.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Birgitta, juuri näin. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Vuorovaikutus ja uusien asioiden- ja näkökulmien tuominen on parasta täällä Usarin blogisteilla ja kommentoijilla. Minulle itse blogi on vasta alustus aiheeksi ja siitä lähteekin koko aihe elämään kommentoijien avulla. Niistä myös itse oppii enemmän ja näkee asioita eri kulmista, joita ei ehkä ole tullut itse edes ajatelleeksi.

En edes seuraa muita alustoja, mitä nyt joskus otan kantaa Kauppalehden tai Talouselämän mielipidekirjoituksiin. Minulle oli jopa yllättävää kuulla tämän blogin kirjoittajan ajatus, että itse blogi olisi riittävä ja tarpeeksi "antoisa" ihan yksistään. Muinoin täällä kirjoitteli blogeja Seppo Oikkonen. Hän oli niitä harvoja, joiden blogit riittivät myös ilman kommentointeja, mutta hän olikin poikkeus lajissaan:)

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Joo, täysin ollaan samaa mieltä, Sepostakin :)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@26. Kaija.

Seppo Oikkostakin pyysin kertomaan lisää uusien blogien muodossa ja hänhän tuli, kun tarpeelliseksi näki luoda paria blogeja. Nyt häntä ei näy eikä kuulu. Eiköhän hän tule jossain vaiheessa takaisin.

Hän on hyvä kertomaan näkökulmiaansa ja hyödyntämään oppimiaan asioitaan kirjoituksissaan. Hänelle nostaisin hattua.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #30
Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #31

@31. Hyvä tietää. Kiitos Birgitta. Täytyy taas lisätä linkki listaan, jota on muutenkin paljon.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

"Muinoin täällä kirjoitteli blogeja Seppo Oikkonen. Hän oli niitä harvoja, joiden blogit riittivät myös ilman kommentointeja, mutta hän olikin poikkeus lajissaan:)"

Oikkonen oli poikkeuksellisen nihkeä ottamaan vastaan kritiikkiä kirjoitelmistaan eikä ollut erityisen sujuva perustelemaan mielipiteitään - eiköhän se ole se syy, miksi kommentointi pantiin säppiin. Minulle on edelleen täysi kysymysmerkki, miten pureksimatta Oikkosen juttuja arvostetaan.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #38

Mielestäni Oikkonen teki tässä virheen, kun meni sulkemaan koko keskustelun kommentoinnin. Hänen olisi pitänyt olla pitkällisen kärsivällinen.

Jossakin hänen jutuissaan oli minulle päivänselvää, mutta joku yritti kommentissaan kysyä tai selitellä omia näkökulmiaan, mikä ei minustakaan pitänyt paikkaansa. Pitäisi rautalangasta antaa kysyjälle selvempää vastausta, luultavasti Oikkonen kyllästyi siihen ja siksi sulki kommentoinnin.

Esim. minä koulutin tietotekniikka-asioita eräälle hoitopaikalle, missä ne potilaat eivät juuri jaksa, muista tai edes keskittyä. Niin pyrin siinä opettajan asemassa antamaan heille reilusti taukoja ja antamaan heille mielenkiintoa keskittyä opetettavaan asiaan. Se työni tulos oli hyvä ja myöhemmin sama hoitopaikka pyysi uudestaan palveluksiani ja koska potilaat pyysivät Topia paikalle. Pahoittelin, etten minä enää ole yrityselämässä mukana.

Sellainen opetus vaati kovia hermoja ja ymmärrystä, että miksi aina asiat toistetaan moneen kertaan tai sitten joku alkoi valittelemaan taukoja yms.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Minä kommentoin, olakseni elossa. Muuten on vaara erakoitua eikä muille tule viisauteni tiedoksi.

Käyttäjän MarkkuJrvinen1 kuva
Markku Järvinen

Näistä oppii ja saa käsityksen suomalaisista. En millään jaksa esim. ymmärtää tiettyjen kansanedustajien uudelleenvalintaa. Näitä lukiessa huomaa, että kaikki on mahdollista. Mikäli oletkin täysin tyhjäpää, mutta pääset TV:n myös osoittamaan sen, niin ei muuta kuin eduskuntaan.

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Aika mielenkiintoista, että TVllä on noin paljon vaikutusta. Se lisää tunnettuutta. Onhan kyllä USAstakin esimerkki, että näyttelijä pääsi presidentiksi. Itse oon tavannut Arnold Schwartzerneggerin Madame Tussaudin vahakabinetissa. Otettiin yhteiskuva. Iso-Arskakin on päässyt vaikuttamaan politiikassa. Oisko nää niitä ulkonäkö ja karisma juttuja?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Kommentti osuus on niinkuin sanoit keskustelua ja viihdettä mutta myös tapa päästä vaikuttamaan ja jakamaan ajatuksiaan toisten kesken. Se onkuin nykyversio siitä että ennen kommentoitiin perheenkesken aamiaispöydässä sanomalehdestä luettuja uutisia. Lisäksi se on nettifoorumien lisäksi ensimmäisiä sosiaalisia medioita joka vieläpä elää ja voi hyvin. Itse tulee paljon luettua toistenkin kommentteeja blogeista ja varsinkin puheenvuorossa saatan itsekkin kommentoida niihin sekä blogeihin keskustelun toivossa tai sitten muuten vai kommentoin avautuakseni ajatuksistank, tunteistani ja kokemuksistani. Saatan ehkä joskus liikaakin luotta tuntemattomiin, mutta ilman sitä taitoa ei Suomessa pärjäisi. Tietysti luotettavampaa on jos vastapuoli kommentoi omalla nimellään ja kuvallaan.

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Hauska tuo aamiaspöytä juttu! Joo, ne voi olla joskus virkistäviä keskusteluja, ja harvemmin enää perheet istuu niin pitkään aamupalalla, että siinä ehtis vielä puimaan päivän uutisia. Siksi onkin hyvä, että on tällaisia moderneja mahdollisuuksia siihen.

T Piepponen

Kommentointimahis on oleellista.
Julistusblogeissa on oikein joko olla kommentoimatta, tai sitten kuumottaa julistajaa.
Kunnon valehtelijoille on oikein haastaa riitaa, jotta nähdään millainen vätys siellä ulvoo.
Kovasanaisuus on joskus vain hienoa ja oikein. Trollaus on hyvyyttä ja oikein. Sillä voidaan joskus kaivaa vastapuolen todellinen luonto esiin.
Kukaan ei pakota ketään olemaan netissä, tai blogeissa. Tai telkkarin ääressä vajakkiutumassa. Ensinmainitussa voi teoriassa oppia jostain enemmän.
Netin pälinäpalstat ovat hyviä myös yksinäisille, kuin myös hulluille. Netin kautta on tullut tavattua hyvii tyyppei, jopa sellaisia joista on tärkeitä tullut.

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

En tiedä hulluista, mutta oma kokemus on, että keskustelut ottaa paremmin ihmisen sydämenasiat huomioon. Päästään parhaimmillaan puhuvien päiden tasolta sydänten tasolle. Onhan täällä tuo sydän nappikin, joka kertoo, että nyt joku juttu osuu ja uppoaa. Se että tunneilmaisu niin usein ohitetaan suomalaisessa yhteiskunnassa ehkä aiheuttaa, että täytyy sitten muuten lääkitä näitä ihmisiä. Vähän pehmeyttä ja lämpöä kanssakäymisessä ei liene ois pahasta? En tiiä, osaako Usarin kommentointi tätä symbolikieltä mutta kokeilen <3

T Piepponen

Terve jälleen.
1. Raivon ilmaiseminen sanoilla voipi tervehyttää syäntä.
2. Parasta on olla oma itsensä - eli tällainen puolihulu nyt vaan olen. Jos alan miettimään muiden toiveista jotain "herkkyyksiä", en olisi oma itseni. Eli sori vaan sorbetti, miun on pakko pysyä sekä itsellein, että myös teille rehellisenä. Rehellisyys on kuninkuutta ja tyhmää saa sanoa tyhmäksi. Jos rehellinen käyttäytyy mulperosti, saa hälle siitä sanoa - ei rehellinen siit nokkiins ota ja voep jopa joskus itseens mennä. Nyt heippa, en jaksa näillä satiaisen kokoisilla älyvempeleillä enää kommentoida ja alan muutenkin seurustelemaan netin puolittaisella avulla saavutetun ystävän rakkaan kans.

Netin kommenteerausta ei toinna ryhtyä aliarvioimaan vuan ei maailman tärkeimpänäkään pitämään.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kommenteissa timantit hiotaan! Eräs kommentti omanapamaisuudestamme https://osopher.files.wordpress.com/2012/11/pale_b...

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Kommentit on se juttu. Ja niistä oppii.
Joissakin hommissa kun googlaan jotakin aihetta, vaikkapa "Arabikevät", niin löydän useamman palstan tai jutun, jossa kommentteja.
- Pikakelaan kommentit läpi ja avaan jokaisen linkin niistä.
- Sitten pikasilmäilen näin avattuja linkkejä ja heitän vek ne jotka ovat "vain" uutistoimistojen 10-lauseisia juttua, mutta BBC, Der Spiegel, Al Jazzera, Youtube-videot yms. - ne säästän - niissä on jo enemmän faktoja ja haastatteluja.
- Tällaisissa jutuissa googlaan myös valokuvia.

Henry

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Itse en lue niitä juttuja ollenkaan joissa ei voi kommentoida. Kommentointi on myös tapa vaikuttaa jopa omaa blogikirjoitusta enemmän. Kommentteja myös luetaan päätellen siitä, että erääseen blogikolumniin The Guardianissa kuusi vuotta sitten kommenttiini liittämäni linkki omiin juttuihini tuo aika-ajoin lukijoita vielä tänäkin päivänä. Samoin kommentit voivat nousta alkuperäistä juttua suuremmiksi kuten vaikkapa vanhalla tiedelehden keskustelupalstalla eräs Israel-juttu on vuosien saatossa kerännyt kymmeniä tuhansia kommentteja ja parituhatta kommenttisivua.

Käyttäjän HannuSiivonen kuva
Hannu Siivonen

Ihan samanlainen internet-ääliö se kommentoijakin on kuin blogaajakin. Miksi lukea blogia jos ei lue kommentteja?

Blogi on vähän kuin musiikin kuuntelu radiosta. Tietää mitä saa muttei missä järjestyksessä. Kommentit on kuin Euroviisut. Pääosin paskaa mutta varmasti kohtaa jotain uutta

Toimituksen poiminnat