*

Nokialainen avautuu Jaan tuntoja kristityn todellisuudesta

Kuka puolustaisi kristittyä?

Timo Soinin herättämää keskustelua kristittyjen puolustamisesta nykyisessä kriisitilanteessa on ollut esillä mediassa. Hämmentävintä on ollut lukea toisten kristittyjen kannanottoja. Olen koettanut tutustua heihin tarkemmin median piirtämän kuvan välityksellä. Keitä ovat Soinin mainitsemat Aaro Rytkönen ja Rolf Steffansson? Heistä saa tietoa mm. Suomen suurimman kehitysyhteistyöjärjestö Kirkon Ulkomaanavun sivuilta (KUA). Maailman Kuvalehti on kirjoittanut KUA:sta valaisevan artikkelin 4/2013. Siellä kuvataan KUA:n tähtäys piste, joka ei ole vaatimaton:

"Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö Kirkon Ulkomaanapu tähtää korkealle ja kovaa. Antti Pentikäinen haluaa johtamansa järjestön rauhansovittelun maailmanhuipulle.”

Antti Pentikäinen oli KUA:n toiminnanjohtajana 2004 alkaen ja hänen kerrotaan siirtyneen rauhanvälitysverkoston johtoon keväällä 2015. Verkoston perustajiksi mainitaan kaksi suurinta valtioiden välistä  yhteistyöelintä  - YK ja islamilaisen yhteistyön organisaatio (OIC). 

Itsekriittisenä kristittynä tässä jupisen, mutta tavallisen kristityn toiminta on usein sellaista, että kun kristitty näkee köyhän tai avuntarvitsijan, hän istahtaa nojatuoliinsa, laittaa hurskaasti kädet ristiin ja sanoo: "Herra auta, Herra ruoki, Herra hoida homma". Lisäksi me tavikset laittamme rahaa kolehtiin ja keräyksiin, luottamme siihen, että antamamme apu viedään perille. 

KUA on yksi merkittävä taho, joka työskentelee kirkon nimikkeellä: he keräävät työhönsä varoja kirkon piiristä, kristityiltä. Useampien olisi syytä tuntea tukemansa järjestöjen periaatteita. KUA on Suomen suurin alan toimija. Maailman kuvalehti kertoo, miten KUA on muuttanut strategiaa - auttaminen ulkomailla on vanhanaikaista: 

"Suomesta oli aiemmin tapana viedä paikan päälle kehitysmaihin asiantuntijoita sanomaan, miten asiat tulee hoitaa. Mutta jo jonkin aikaa trendinä on ollut suomalaisten asiantuntijoiden ja kenttätoimistojen määrän vähentäminen. Ajatellaan, että on parempi antaa valta paikallisille ja tukea näitä niillä keinoin, jotka nämä itse kokevat parhaiksi." 

KUA:n johtajana, Antti Pentikäinen toimi Pekka Haaviston ystävänä, ja hänen sydämellään oli Somalian rauhanrakennus Islam johtajien kanssa. 

"Pentikäinen antaa kunnian työstä Suomen somalidiasporalle. Se tarjosi avuksi "parhaat miehensä", Mahdi Abdilen ja Abdullahi Farahin, jonka ponnisteluista maansa rauhan hyväksi kertoo Kati Juuruksen dokumentti Yhden miehen rauha. Rytkönen sanoo, että Pentikäinen on antanut kunnian työstä aivan oikein diasporalle, "vaikka olisi voinut olla itse enemmänkin esillä."

Kriittisenä lukijana pohdin nyt lukemaani. Kristittynä tiedän, että Jeesus kristinuskon Jumala on rauhan asialla: Joh 16:33 .. ”Olen puhunut, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joten Jeesus ei luvannut särötöntä rauhaa meille kristityille maanpäällä. Sellainen on mahdoliista vain Hänessä. Ajallinen elämämme ei ole pysyvä rauhan satama.

KUA on lähtenyt Somaliaan asti, ja samalla ilmoittanut irrottautuneensa omasta lähetystyön perustastaan. Modernisoitunut KUA on antanut rauhan edistämisen ”paikallisille”. KUA on luvannut tukea heitä keinoilla, ”jotka nämä itse kokevat parhaiksi”. Somalia on muslimimaa. Ja kun muslimi kokee jotakin 'parhaaksi', ei voida puhua enää siitä, että KUA:n rauhantyö merkitsisi 'rauhaa minussa’, Jeesuksessa. KUA on antanut rauhalle ja rauhantyölleen uuden, vieraan merkityksen. KUA tukee muslimien rauhaa. Eikö olisi hyvä ottaa selvää, miten muslimivaltainen somaliväestö näkee rauhan Somaliassa ja muualla maailmalla?

Jeesus puhuu rauhasta ennmmänkin: Mark. 9:50 ”jos suola käy mauttomaksi.. Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.” Nyt KUA on torjunut oman suolan käytön, ja vaihtanut sen näkemyksiin, joka on toisen uskonnon opetuksen ja arvomaailman mukaista rauhaa. Pitäisi lukea Koraani ja sen selitykset tunteakseen koko laajudessaan, miten tätä rauhaa tehdään. Mielestäni KUA on samalla torjunut, no sen peräänkuuluttamansa rauhan. 

Kiinnostuin tietämään kuka on Mahdi Abdile. Kun etsin Mahdia, sain eteeni herttaisesti hymyilevät kasvot. Hän on yksi KUAn rauhantyöntekijä.

"Abdilen mukaan rauhantyö on juuri nyt tärkeämpää, mutta myös vaikeampaa kuin koskaan. Maailmaan on syntynyt paljon pieniä väkivaltaisia ääriliikkeitä. Ne pitää tuntea, jotta niiden kanssa voidaan neuvotella. Kymmenen vuotta sitten oli vain Al-Qaida, nyt on Isis, Boko Haram ja Al-Shabaab. Tarvitaan tutkimusta ja tietämystä. Työ on vaikeaa, ja se on verrattavissa diplomaatin työhön”, Abdile sanoo."

Näyttää siltä, ettei KUAn rauhantyön maailmanvalloitus olekaan edennyt mutkitta. Mahdi kertoo, että rauhanpyrkimysten aikana onkin tapahtunut muslimien radikalisoitumiskehitystä, ja ongelmat ovat lisääntyneet ja voimistuneet.  Se herättää kysymyksen, voiko pahan kanssa 'neuvotella'? Mitä kristittyjen Raamattu opettaa?

1.Tess. 5:3 ”Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” Rauha, ilman Jeesusta, on valherauhaa. Pitkän päälle kestämätöntä. 

Entä kuka on Abdullahi Farahin? Hän on Yhden miehen rauhan rakentaja Mogadishusta ja espoolaisen kaupan pitäjä. Hän haluaa saada sodan loppumaan Somaliassa. Mutta kuka on valmis rauhaan? Nimi johtaa HS:n artikkeliin vuodelta 2014, jossa kerrotaan ”Miten kaksi miestä lähtee Leppävaarasta pyhään sotaan?”

”Parikymppiset suomalaissomalit lähtivät Syyriaan. Toinen kuoli kesäkuussa, toisen henkilöys selvisi nyt. Pyhään sotaan Leppävaarasta. Siinä ratkaisu, johon päätyi nuorimies Sayid Hussein Feisal Ali, suomalainen somali, joka viime vuonna lähti sodan repimään Syyriaan."

Ihmettelen, mistä tulee rohkeus lähteä rauhallisesta Suomessa eletystä lapsuudesta taistelemaan `Pyhään sotaan`? Se selviää seuraavassa:

"Sä meet taistelee ja tuut takaisin sun perheen luo. Jos kuolet Allahin tiellä – jumala huolehtii sua, täällä kalifaatti huolehtii sua", mies sanoo videolla. Kalifaatti tarkoittaa käytännössä sitä, että ääri-islamistit ovat vallanneet merkittäviä osia Syyriasta ja Irakista.

Espoolaisjihadisti nousi julkisuuteen propagandavideolla. Siinä hän esiintyy nimellä Abu Shuayb as-Somali ja kutsuu suomalaisiakin Isis-järjestön "kalifaattiin".

Faisal Ali Warabe on tämän vuonna 1991 syntyneen espoolaisjihadistin surullinen isä. Hänet mainitaan Suomessakin tunnettuna somalipoliitikkona (sos.dem.), ja hän vahvisti A-studion haastattelussa, että kyseessä on hänen poikansa. Warabe oli ehdokkaana Somalimaan kesäkuussa 2010 pidetyissä presidentinvaaleissa. A-studion haastattelussa keskiviikkoiltana isä syytti itseään."Kun näin videon, petyin itseeni isänä. En ole ollut tarpeeksi läsnä poikani elämässä. Olen ollut paljon ulkomailla eikä pojalla ole ollut isän.

Isän syyttä itseään, mutta islamin rauha tehdään eri tavalla kuin Jeesuksen puhuma rauha. Armahtaisin vähän isää, sillä uskontojen rauhan käsitykset eivät ole identtiset. Muitakin lähtijöitä taisteluihin on:

 ”Leppävaarasta on lähtenyt Syyriaan myös serkkupoika, josta HS kertoi kesäkuussa. Serkku oli niin ikään esiintynyt propagandavideolla. Taistelijanimeä Abu Mansuur Somali käyttänyt mies kuoli HS:n saaman vahvistuksen mukaan Syyriassa alkukesällä. Serkukset ovat ilmeisesti radikalisoituneet yhdessä tai ainakin tunteneet toisensa hyvin. Abdullahi Farah uskoo, että pariskunta oli Somaliassa tekemisissä ääri-islamistisen al-Shabaab-ryhmän kanssa. Pariskunnasta hän tunsi paremmin vaimon. Farahin tulkinnan mukaan nainen joutui sittemmin miehensä aivopesemäksi."

Miksi Kirkon ulkomaanapu on alkanut tehdä rauhaa Somaliassa islaminuskoisten johtajien kanssa ja heidän itsensä valitsemilla tavoilla? Tähän Kuvalehti esittää 2010-luvun Kirkosta nasevan kuvauksen: ”Kirkko pyristelee vapaamielisten ja vanhoillisten arvojen ristipaineessa. Sen johto haluaisi vapaamielisen, modernin kirkon, mutta olisiko maallistuvassa Suomessa sellaiselle kirkolle juurikaan seurakuntaa. Seurakuntalaisista aktiivisia ovat usein juuri konservatiivit.”

Tämän myöntää myös KUA:n työntekijä: "Saadaan perustella joillekin tahoille, miksi ei tehdä pelkästään kirkkojen kanssa yhteistyötä", kertoo Rytkönen. Israelin ystävien kanssa Ulkomaanapu on ollut varsin eri linjoilla Israel–Palestiina-konfliktin suhteen. 

Hmm.. Tähän kohtaan pitääkin ihmetellä, eikö kirkon tukema KUAn lähimmäisenrakkaus ylläkkään Lähi-Idän kaikkiin ihmisiin, esimerkiksi juutalaisiin? Entäpä Soinin puolustamat Jesidi naiset ja tyttäret? Ja vainotut koptikirkot ja muut kristityt Lähi-Idän tai Afrikan arabimaissa? 

"Joskus tuntuu siltä, että mitä uskonnollisempana ihminen itseään pitää, sitä enemmän hän tuomitsee", pohtii Pentikäinen. -Ahaa, onkin kysymys todella pahasta asiasta: tuomitsemisesta! Kun kristittyjä maailmalla tapetaan ja Isis alistaa jesidi tyttöjä orjiksi, asia on KUA:lle hiukan kiusallinen, niin että käännetään tiukan paikan tullen spotti takaisin syypäihin; ahdasmielisiin kristityihin. 

Onko todellakin niin, että uskonnollisten rahat ovat kyllä hyödyksi KUA:n kaltaisille järjestöille, mutta rahanlahjoittamiseen vaikuttava usko KUA:n rauhantyölle vaikea pala? Täytyy ihmetellä, miksi se on toimijoille niin vaikea. Heillähän on paras mahdollinen tietämys asiantiloista, ymmärtämystä, neuvottelutaitoa, modernit välineet ja ratkaisut. He tähtäävät maailmanrauhan huipulle. Yk, kaikki. 

Pentikäinen uskoo, että Ulkomaanavulla on annettavaa juuri uskontopohjaisena järjestönä."Luottamus on työssämme avaimena. Osa luottamuksesta syntyy siitä, että ymmärrämme uskonnollista kieltä ja motiiveja." Sanoisin, että luottamukseni KUA:n rauhantyöhön on hiukan hataralla pohjalla, ja syystäkin.

”Kirkon ulkomaanapu ei tee uskonnollista julistustyötä ja se palkkaa työntekijöitä kaikista uskonnoista. Rauhantyötä järjestössä tekee kuulemma useampi muslimi kuin kristitty." Ehkäpä siinä on syy, miksi KUA on ummistanut silmänsä juutalaisten hädältä. 

Kuvalehti kysyy: "Eikö sen työtä voisi tehdä mikä tahansa järjestö? Teologinen asiantuntija Petri Merenlahti on sitä mieltä, että voisi, mutta hän korostaa, että järjestö tekee työtään tietystä syystä. Ja se syy on kristillinen arvomaailma lähimmäisenrakkauksineen. Hän uskoo, että iso instituutio taustalla on myös laadun tae." 

Kiistämättä laadun takaamisessa on vahvasti mukana se raha, jota ruohonjuuri tason uskonnolliset, tosin usein harmilliset konservatiivit KUAlle lahjoittavat. Mutta mihin tämä kristillisen lähimmäisenrakkaudesta saarna unohtuu, kun on kyse vainoituista kristityistä, jesideistä ja juutalaisista? Onko KUAn lähimmäisenrakkaus sittenkään luonteeltaan niinkään kristillistä? Kuvalehti jatkaa:

”Ulkoministeriön rauhantyöbudjetissa puhutaan sadoistatuhansista. Äkkitilanteille ei ole varattu rahaa", sanoo Kalle Liesinen. Liesinen on Ahtisaaren Crisis Management Initiativen (CMI) entinen toiminnanjohtaja. Hän on tehnyt pitkän uran myös sotilaallisen kriisinhallinnan parissa.

"Kun pyritään kärkeen, tulee toiminnasta sen pyrkimyksen väline. Eikö päämääränä pitäisi olla rauhanrakentaminen, ei kärkeen pääseminen?”

Kannatetaan! Kyllä Liesinen, me konservatiiviset kristitytkin haluamme rauhaa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Eikö KUAn päämääränä pitäisi olla todellinen lähimmäisen rakkaus sen sijaan että se pyrkii järjestönä maailmanrauhan rakentamisen huipulle muslimien selkänojalla? Ihan kaikkea ei kirjamme Raamatun mukaan voi tässä ajassa saada.

Jeesus ja rauha maailmassa, eivät sopineet aikoinaan kovin hyvin yhteen - se päättyi Jeesuksen kuolemaan. Jeesus toimi kuten aseeton mies, ainut ase oli hänen uhrautuva rakkautensa. Jeesus puhui rauhasta, joka käy ylitse ymmärryksen, rauhasta Isän kanssa ja Isän luona. Jeesuksen ulkopuolella ei sanottu olevan pysyvää, maallista rauhanmajaa. Koska kristittyjen uskonnolliset johtajat hylätään auttajien puolella, KUA korvaa neuvottelut muilla ja jatkaa muslimien johtajien rauhan kanssa hieromista. Liesinen ei näe tätäkään ongelmattomana:

”Uskonnolliset johtajat on Liesisen mukaan otettava huomioon ja saatava neutraaleiksi toimijoiksi, jotka eivät ainakaan haittaa rauhan prosessia."Vierastan ajatusta, että uskonnolliset johtajat olisivat rauhanprosessin kuljettava voima. Jos he tuovat prosessiin omia arvojaan, shariaa tai muuta, prosessi mutkistuu. Pian huomataan, ettei puhutakaan rauhasta vaan vaikkapa traditionaalisesta avioliittoinstituutiosta.”

Näistä erehdyksistä Liesisellä on mainita esimerkkiäkin:

”Näin kävi esimerkiksi Indonesian Acehissa, jossa Ahtisaari johti rauhanneuvotteluja. Uskonnollisten johtajien mukanaolo toimeenpanoon johti siihen, että sharia-lain tulkinta edelleen tiukkeni ja naisten asema alueella heikkeni. Liesinen kannattaa ajatusta, että kulttuuriset arvokysymykset pidetään irti sodan ja rauhan kysymyksistä. Hänen mielestään ensin pitää sopia konkreettisista asioista kuten tulitauoista, lopettaa sotiminen. Kun rauha on vakiintunut, voidaan alkaa rakentaa yhteiskuntaa, jolloin uskonnollisten johtajien rooli korostuu.

Kuvalehti päättää artikkelinsa vuodelta 2013: ”Nähtäväksi jää, toteutuuko KUA:n kunnianhimoinen tavoite. Tuleeko siitä rauhantyön maailmanhuippu ja riittääkö se takaamaan Suomen maineen rauhanvälityksen kärkimaana.”

Ajattelen, että lukemani perusteella kirkon nykyisen rauhantyön ytimessä on jonkinlainen torjuttu pelko. Päinvastoin kuin asiantuntijat, ajattelen, että pelko pitää korvata - mutta ei islamilla vaan uskolla. Maailma ei ole tulossa uskonnottomaksi, se on imemässä islamisaation modernin version kiduksiinsa.

Samalla pitää varoa nykyistä riehuvaa tartuntaa -  ”Jeesuskompleksia”, jossa myötätuntoinen, humaani ihminen tai kristitty alkaa uskoa olevansa yhteiskunnan sääntöjen yläpuolella ja omaavansa itsessään yliluonnollisia rauhaanjohtavia voimia ja kykyjä. Peacemaker - Makepeace. Olihan se minustakin kaunis hahmo TV:ssä! 

Muistetaan myös, että tämän jihadistijoukon pelottomuus johtuu uskosta Allahiin joka suojelee omiaan Pyhässä sodassa, sekä siihen tukeen, mitä he saavat lännen yleishumaaneilta varakkailta auttaja tahoilta, että rikkailta arabivaltioilta, joilla on öljyä, mutta ei rakastavaa, kaikkea ihmiselämää vaalivaa arvopohjaa. Rikkaudet, Islamin kunnia ja neitsyet silmissä, ei kumiveneessä pelota nuorukaisia niin paljon. Miten Suomi hoitaa erottelun, miten täällä tunnistetaan asia ja erotetaan vuohet lampaista? Vai olemmeko nyt luovuttamassa itsemme Jihadmaaksi?

Olen huolissani ystävistä, jotka kantavat käsittelemätöntä jeesuskompleksia sisällään ja arvoja tunnistamatonta globaalia huolta ihmiskunnasta, ylirajaisen, maallistuneen ja liberaalin uskontonsa/uskonnottomuutensa kanssa. Tunnen huolta kristityistä, jotka ovat jälikristillisessä maailmassa astumassa niin jalossa, mutta sokeassa auttamishalussaan Isiksen laatimaan liukumiinaan. Jo toukokuussa 2015 Libyalaislähde toi esille, miten Isis soluttaa pelottomia Isistaistelijoita venepakolaisten joukkoon. Onko sitä tutkittu, moniko kristitty venepakolainen ylittää meren onnistuneesti kumiveneellä? Taistelu hengestä alkaa usein jo lähtömaassa tai kumiveneessä matkalla. 

Itseäni helpottaa tietoisuus, että maailman kärsimykset on kannettu yhdessä nimessä, Jeesuksessa. Mun ei tarvitse olla personal-Jesus, henkilökohtainen Jeesus jokaiselle maailman tarvitsevalle ihmiselle. Jeesuksen opetuksessa oli sellainenkin ajatus, että joka antaa lasillisen vettä janoiselle, on jo tehnyt palveluksen kärsivälle Jeesukselle, lähimmäiselle. Yksilö ihminen voi aloittaa yhdestä kärsivästä lähimmäisestä. Pienet teot, joista kasvaa virta.

Kristityt hyväntekijät, diakonia, josta puuttuu aito evankeliumin julistus ytimeltään on sensijaan todellinen kyy kirkon povella. Matalasti koulutetut kristityt, hyväätarkoittavat ihmiset, jotka seuraavat hyväuskoisesti johtajiaan, pudottavat huomaamatta Jeesuksen auttamisveneestään, tuon uskollisen, mutta modernille länsimaiselle ihmiselle niin kompleksisen hahmon. Jeesus ei istu materialistin maailmankuvaan riittävän hyvin. Tai ollenkaan. Kumitetaan se! Eiks joo?

Timo Soini sanoi tuoreessa blogissaan: ”Olen puhunut tästä vuosia. Samoin Elämän Pyhyydestä kohdusta hautaan. Miksi nyt pitäisi vaieta?” Todellakin! Elämän pyhyys merkitsee kristinuskon ydintä, että jokainen elämä on arvokas, että autamme ihmistä. Emme näe lähimmäisiä puolukoina, joita poimitaan. Me autamme, koska elämä on arvokas. Johtajat kirkossa nauttivat monista etuisuuksista, heilläkin olisi kaikki mahdollisuus auttaa, viedä evankeliumia, mutta jos kirkon auttamistyön arvojen ytimessä onkin pelko, ei ole kunnollista voimaa auttamiseen. Autetaan vähän ja lepytellään niitä, ettei ne nyt vaan suutu meillekin. Myös ”mitä minä tästä saan” on aivan riittämätön asenne. Vain ehdoton elämän pyhyyden kunnioittaminen, kohdusta hautaan voi olla kestävän rauhan toiminnan perusteena. Aitoa kristillisyyttä. Ihminen tarvitsee väriin ja uskontoon katsomatta hyvinvointia, koulutusta, välineet, jotta hän voisi auttaa itseään ja sitten lähimpiään.  Suomessa voimme antaa ihmiselle työn, merkityksen, luvan unelmoida. Voimme pitää tarjolla myös uskoa, johon sisältyy kaiken tämän kunnioitus. Tässä ja tuonpuoleisessa. Ihmisiä autetaan, mutta on myös näin, että rikollisten vuoksi esivalta ei turhaan miekkaansa kanna. Esivallan tehtävä on valvoa, lakeja, järjestystä, turvallisuutta maassamme. 

En oikein jaksa uskoa KUA tyyppiseen kirkon rauhan neuvotteluun,unelmaan, joka sanoo kiitos ei Kristittyjen Jeesukselle ja evankeliumille, mutta sanoo oi,kiitos! kristittyjen rahoille ja heidän vapaaehtoisvoimille, joka pitää Jeesusta vanhanaikaisena, ja Allahia modernina, joka ummistaa silmänsä kristittyjen hädälle sortajamaissa, mutta sulkee avosylin ja erottelematta kaikki jihadistisoturitkin.

Hyvät Herrat ja narrit! Jos todellakin olette niin tietämättömiä maailmassa riehuvalle kristittyjen vainolle, avatkaa netistä vaikka Marttyyrien ääni sivusto. Sivistäkää itseänne niillä varoilla, joilla toimintaanne tuetaan! Sillä me kristityt luemme vanhanaikaiseksi leimaamaanne Raamattua, mutta muitakin lähteitä ja yhä useampi meistä tiedostaa kristittyjen todellisuutta entistä maailmanlaajuisemmin. Emme enää kasva Suomi nimisessä tynnyrissä. Emme ole Pisa-maassa lukutaidottomia. 

Lähimmäisenrakkaus ilman vaatimusta rakkaudesta totuuteen ei edusta aitoa Kristinuskoa. Lähimmäisenrakkauden ideaali sinällään on edustettuna suurimmissa maailman uskonnoissa, vähän eri sanoin muotoiltuna. Silmien ummistaminen kristittyjen ja jesidien hädältä kertoo, millaisesta lähimmäisenrakkaudesta sanonnan viljelijät täällä todellisuudessa nauttivat. Se viesti ei nyt mene läpi, ennen kuin se suostuu olemaan aitoa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Olipas mulle ainakin vaikealukuinen ja jopa äkkiseltään sekava teksti. Jos saan pohtia, elämä on todellakin ihan hitokseen pyhä, jopa enemmän kuin ymmärrämme!

Multivniversumi takoi aikasammossa matemaattisen tarkasti olosuhteet, jotka mahdollistivat lopulta myös kaltaisemme ilmestymisen tänne planeetalle x.

Myöskin, matemaattisen todennäköisyyden mukaan ME olemme universumin ainoa tämän kaltainen oliolaji.

Olemme yksin, muita ei ole. Ja vaikka olisikin niin sillä ei ole yhtään mitään merkitystä.

Ja me hyväkkäät täällä sitten kehtaamme tuhlata lyhyt aikamme melkoisen ufoihin uskomusjupakoihin ja ja näkemysvääntöihin jostain näkymättömistä jumalista. Ei ollenkaan hyvää päivää!

Täällä kanssakaverista tykätään ja tehdään paras mahdollinen tulevaisuus, muuta savottaa meillä ei ole, eikä tule, ei tasan koskaan.

Unohtakaa ne profeetat ja ns. uskomusopettajat. Niin liian moni tuijottaa vaan sellaisen profeetan sormea, huomaamatta, että se sormi osoittaa tähtiin.

Jokainen sen tajuaa jos uskaltaa, me olemme niitä jumalia, tai ainakin sellaisen siemeniä, kunhan vain tohdimme kohdata ns. todellisuuden.

Pitkä tie on se ;D

Käyttäjän timovaittinen kuva
Timo Vaittinen

MIKÄ erityisesti tekee elämästä sinulle pyhän, Jari? Ei kai sattuma eli sen ainutkertaisuuden ainutlaatuisuus? Vai onko, Valtaojan tavoin, sinullakin ns. takaportti tietoisesti tai tiedostamattasi auki? Se miten mainitset Multiuniversumin vaikuttaisi, että SE olisi mielestäsi tietoinen "korkeampi olento".

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Timo, jos jotain voi ylipäätään sanoa pyhäksi, niin se on se asia, että me olemme suurella todennäköisyydellä ainut laji universumissa joka ylipäätään pohtii jotain muutakin kuin lisääntymistä. Kun puhut sattumista, niin multiversumissa, sen luonnonlaeissa sattumia ei ole. On vain matemaattisia välttämättömyyksiä jotka kaikki tapahtuvat 10 ulottuvuudessa.. Jos kaikkeus taas olisi keinotekoinen simulaatio, kuten uskikset väittävät, uskallan epäillä ohjelmoijan vilpittömyyttä, mitä tulee takaportteihin. Ei mulla tähän muuta ;D

Käyttäjän timovaittinen kuva
Timo Vaittinen Vastaus kommenttiin #4

Uskot luonnonlakeihin, ja myös siihen että on olemassa hienojakoisia korkeampia tasoja (ulottuvuuksia) kuin tämä maa planeettamme, ymmärsinkö oikein?

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #5

En usko luonnonlakeihin, koska ne nyt ovat puhtaasti tiedon asia ;D Säieteoria ja Cernin uudet tutkimukset viittaavat siihen, että ulottuvuuksia olidi ainakin 11, ja ne kaikki siis sisältyvät tähän kaikkeuteen. Eiväkä ne tarkoita sen ufompia "korkeampia tasoja", vaan se on kaikkeuden ominaisuus, varsin tasokas viritys ;D

Käyttäjän timovaittinen kuva
Timo Vaittinen Vastaus kommenttiin #7

Eivätkö nämä ulottuvuudet ole selkeä hieno todiste samalla henkisen todellisuuden olemassaolosta ympärillämme? Jos on viritys täytyy olla myös virittäjä.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #8

Mainitut ulottuvuudet eivät ole todisteita yhtään mistään, varsinkaan kun ne ovat vasta pelkkää teoriaa. Ja jos ajat takaa kummallista ideaa että universumi olisi keinotekoinen simulaatio, niin aivan sama vaikka olisi 100 000 001 ulottuvuutta. Siis mitä sitten ;D

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Mietin mitä jää kun mä lähden täältä, kun mä kuolen, ei syytä huoleen se päivä ei oo vielä tänään...

Joo, vaikea, iso, globaali aihe. Kiitos, että jaksoit kahlata tekstin, vaikka Jeesus ei mahtuis sun universumiis!

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

NIin Anna-Riina, sinusta jää vain sinun vaikutuksesi ihmiskunnan tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ihmiset puntaroivat oliko se hyvä panos. Mietitkö sinä sitä mitä jokainen yksilö on tehnyt miljardien vuosien ajan sen eteen että sinä voit olla ylipäätään olemassa, elää ja vaikuttaa ihmiskuntaan, sen (pyhällä) tiellä yksin täällä avaruuden loputtomuudessa? Ne kaikki menneisyyden yksilöt ovat juuri se sinä, ne ovat joutuneet kuoltuaan sinuun, ja sinun panoksesi menee edelleen tulevaisuuden yksilöihin. Näin ollen se sama alkutyyppi elää vaikka ikuisesti jos kykenee, ja sen nimi voi olla sitten jeesus tai pekka, Anna-Riina tai ihan mitä milloinkin on tarvis ;D

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Olen siinä mielessä linjoillasi, että uskon meidän kaikkien olevan Nooan jälkeläisiä, ja hän oli Adamin jälkeläisiä. Seemiläisit, Haamilaiset ja Euroopan alueelle vaeltaneet Jafetilaiset - ihmiskunta on yhteisessä veneessä. Mutta en usko itse jatkavani elämää täällä muussa kuin geneettisesti jälkeläisissäni ja multaan maassa. Henkeni on vapaa ja haluaa palata Jumalan luo.

Joskus pohdin, millaisen henkisen perinnön tai jalanjäljen jätän jälkeenjääville. Uskon, että Sinä Jari elät täällä vain kerran. Arvosta ainutlaatuista katoamatonta sieluasi, arvosta itseäsi niin paljon, että laitat Luojan kanssa asiat kuntoon nyt kun voit. Sinä olet hänelle korvaamaton arvokas, koska koskaan ei tule vastaavaa ihmistä tänne sinun jälkeesi! Näet hänen kädenjälkensä kaikessa mikroskoopin pienessä ja giganttimaisen suuressa, se on puhetta jota jokainen voi ymmärtää. Hänen kasvojaan emme näe, paljon on ymmärrykseltämme salattua, mutta se mikä on tärkeää, sen tajuaminen riittää. :)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #11

Oletko jo liittynyt "viime torstailaisiin", sieltä saattaisi löytyä samalla tavalla ajattelevia >>> http://www.last-thursday.org/ Minua ei moinen kiinnosta yhtään, mutta kiitos nyt kuitenkin vastauksestasi ;D Hauskaa syksyä!

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola Vastaus kommenttiin #14

En oo kuullutkaan. Hyvää syksyä!

Käyttäjän TuulaKomsi kuva
Tuula Komsi

Miksi te ette puhu siitä mitä Anna-Riina kirjoitti. Toki tuo oli hieman pitkä kirjoitus, mutta minulle huojentavaa, että edes joku kristillisistäkin piireistä uskaltaa kyseenalaistaa KUA:n. Minusta KUA on ollut viime aikoina täysin islamismin asialla. Räikein esimerkki oli meille kansanedustajaehdokkaille lähetetty paimenkirje vaalien alla. Siinä meitä käskettiin olemaan hiljaa ääri-islamista ja kiellettiin käyttämästä sanaa jihadismi, koska "sellainen luo ennakkoluuloja". Lisäksi painotettiin, miten tärkeää ja "kristillistä" on tukea muslimien muslimi-identiteettiä. Että tosi kivaa, kun KUA osaa noin hyvin priorisoida...

Käyttäjän annariina kuva
Anna-Riina Peltola

Hyvä tietää! Luultavasti tulen vielä itsekin saamaan jonkinlaista " ohjausta", kun aukaisin suuni. Mutta en ole kenenkään maksettu mainos. Totta kai se säikyttää kun kuvataan jihadistista ajattelua ja toimintaa. Rauhan rakentaminen on kaksipiippuinen juttu, kun silittää yhtä kissaa myötäkarvaan, toisen kissan karvat nousevat pörhölleen. Arvostan jokaista, joka edistää rauhan työtä, mutta siinä on oltava tasapuolinen, oikeudentajun on oltava lahjomaton. Ihmisiä kun ollaan, ollaan monenlaisen vaikuttamisen alaisia, ja käytännönelämässä usein vain lauletaan sen virsiä, jolta palkka ynnä muu ystävyys juoksee.

Kirjoitus on pitkä, rauhan asia myös! Toivottavasti löytyisi joku, jolla on enemmän aikaa ja taito kirjoittaa tiivisti, mutta selkeästi. Tää on hyvä muistutus, kun on kynä levännyt jonkin aikaa.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Komppaan kirjoitusta ja halua pohtia.

Minusta on huolestuttavaa, jos kristillisiin piireihin pesiytyy monenlaisia rauhansuunnitelmia, meidän Herramme rauhansuunnitelman rinnalle.

Jokainen Raamattua ja Koraania lukenut tietää, että molempiin ei voi olennaisesti uskoa samanaikaisesti, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä on.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Terveellistä pohdintaa!

Kristilliseen uskoon sisältyvä rauha on kaikkea ymmärrystä ylempänä, koska se ei ole tästä maailmasta.

Mielestäni kristityn ei kuitenkaan tule väheksyä maallistakaan rauhaa vaan oman maallisen tehtävänsä puitteissa yrittää edistää sitä.

Yhteiskunnalliselta kannalta pitäisin Suomen ja muiden länsimaiden moraalisena velvollisuutena auttaa vainottuja kristittyjä, joiden auttamiseen muslimivaltioilla ei ole mielenkiintoa.

http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Toimituksen poiminnat